Ajankohtaista

"Miksi Virtanen ei saisi antaa hanansa valua, jos kerran maksaa vedestä?"


1.11.2017

Espanjan matka, joka pääsi Vesilasku-museoon


Toim.huom. Vesilasku-museon perustamisesta ei ainakaan kirjoitushetkellä ole tehty virallista päätöstä. Sen sijaan tarina Espanjan matkasta ja huoneistokohtaisen vedenmittauksen tarpeellisuudesta on täyttä totta.
 

Joku päivä iso rinki ihmisiä kummastelee lasikuvun alla makaavaa paperinippua. Esittelylaatassa lukee: ”Helsinkiläisen taloyhtiön asukkaiden vesilaskut huhtikuulta 2017.” Ihmiset huokailevat ja puistavat päätään. Onko todellakin voinut olla noin?

Vesilasku-museon virtuaaliopas kertoo, että Helsingin Kalliossa, talon kolmannessa kerroksessa vuonna 2017 asunut Lehtonen saunoi aamuin illoin, kun taas yläkerran Mäkinen kävi kääntymässä kämpällään joka toinen viikonloppu. Silti molempien vesilasku oli 26 euroa kuussa. 

Viereisen lasikuvun alta löytyy pinkka samaisen taloyhtiön sähkölaskuja. Niiden lukemat poikkeavat toisistaan. Oppaan mukaan ero johtuu siitä, että sähköstä ihmiset maksoivat kulutuksen mukaan ja vedestä taas tasasummia. Osaa naurattaa, osa ei usko silmiään. Kyllä ennen vanhaan oli monen moisia järjettömyyksiä. 

Tositarinan alkusysäys 

Vesilasku-museon seuraavassa vitriinissä on matkalaukku. Kahvasta roikkuva tarra kertoo sen omistajan, P. Virtasen, käyneen Malagassa. Tuo matka on tositarina, jonka käänteet kiteyttävät vuonna 2017 harjoitetun tasapäinen vesilaskutuksen älyttömyyden.

Virtanen oli lähdössä Espanjaan kolmeksi kuukaudeksi. Loogisena miehenä hän päätteli, että kotona ei tuona aikana kulu vettä, joten hänen ei myöskään kuulu maksaa siitä. Virtanen pyysi taloyhtiön hallitukselta vapautusta vesimaksuista. Hallitus ei suostunut pyyntöön – olihan kokouksessa päätetty, että vähän kuluttavat kompensoivat lotraajien laskuja. 

Tositarinan opetus

Virtanen nyökkäsi ymmärryksen merkiksi, meni kotiinsa, avasi kylpyhuoneen hanan, nappasi laukkunsa, hyppäsi taksiin ja nousi Malagan koneeseen. Perillä hän rentoutui ja nukkui yönsä hyvin.

Virtasen naapurilla oli sen sijaan ikävämmät oltavat: tauoton lorina piti hänet hereillä. Parin unettoman yön jälkeen hän soitti huoltomiehelle, joka meni sisälle Virtasen asuntoon. Puhelu Malagaan valotti tilannetta: miksi Virtanen ei saisi antaa hanansa valua, jos kerran maksaa vedestä? Ja varsinkin, kun kulutuksen määrällä ei ole merkitystä laskun loppusummalle.

Kuten jo alussa kerroimme: Vesilasku-museo on mielikuvituksen tuotetta, mutta kertomus Virtasen Espanjan matkasta täyttä totta. Niin kuin sekin seikka, että huoneistokohtainen vedenmittaus on ainoa oikeudenmukainen ja järkevä tapa jakaa kulut.